It's too cold outside for angels to fly

Heissuunn, toivottavasti teillä on ollut hyvät joulut! :----) Luontoäiti oli kiltti perjantai-iltana, kun laittoi lunta satamaan koko yön ja jouluaaton, eli täällä meillä päin ainakin oli valkoinen joulu. ♥ Eilen joulupäivänä lunta oli edelleen maassa, pakkasta oli -1'C ja oli kaunis puolipilvinen päivä, joten lähdin äitin kanssa talven ensimmäiselle KOIRAVALJAKKOAJELULLE Ama ja Niilo vetureina! Olin kaivannut tuota jo syksystä lähtien. Kuvailin myös eilen hyvän sään takia ja sain testatuksi uutta linssiäni - Hoya Filter-Filtre HMC UV(C) 58mm! Noista aurinkoa vasten otetuista oksakuvista saa hyvin selville, että linssi tosiaan suojaa auringonsäteilyltä, koska kuvat olisivat muuten palaneet ihan puhki. Sain myös toisen linssin, polarisaatiolinssin Hoya Filter-Filtre CIR-PL 58mm, jonka kokeilun jätän sitten kunhan päivät pidentyvät ja aurinkoakin näkyisi vähän enemmän. 

Muttajoo, tänä aamuna kun heräsin, niin lumet olivat sulaneet tieltä paljastaen taas asfaltin ja lämmintä oli +4'C... Loistavaa. Täällä ei onneksi ollut mitään kunnon myrskyä, vaikka tuuli puhaltelikin tavallista lujempaa ja sähkökatkoksia oli aina silloin tällöin. Toivottavasti se kunnon talvi tulisi, mieluusti sellainen arktinen niin mie kiittäisin ja kumartaisin luontoäitiä. Kunhan se ei tule keskellä toukokuuta.

Hyviä pyhiä, hyvää lomaa ja kaikkea hyvää! :----)  

Etkö koskaan ihmettele miten selviämme?

Kirjoitin alunperin tämän tarinan äikän aineeksi vaikka aihe olikin tosi poikkeava, arka ja miun mielestä raakakin, mutta äikänopettaja kuitenkin tykkäsi (ihmettelin sitä itekin). Ja ajattelin sen sitten myös julkaista täällä.

_______

ETKÖ KOSKAAN IHMETTELE MITEN SELVIÄMME?

Inhimillisyys on vain pinnallista roskaa. Ihmiset eivät ole sen parempia kuin muutkaan nisäkkäät, oikeasti ihmiskunta on kaiken pahan alku. Ihmismieli on sairas, psykopaattinen ja sadistinen. Eläimet tappavat toisiaan ruoakseen. Ihmiset tekevät sitä saavuttaakseen jotain etua - joko puuttuvan inhimillisyytensä peitossa tai aivopestynä uskonnosta tai aatteesta. Eikä eläin koskaan tapa itseään vaan haluaa välttyä siltä kaikin keinoin. Ihmisen aivot sen sijaan on kehitetty luovuttajille, jotka haluavat satuttaa itseään ensin psyykkisesti, minkä jälkeen sisikunnan peto purkautuu ulos itsensä raateluna kunnes asia ratkeaa kuolemalla. Ihmisten aivot eivät ole lahja vaan taakka, joka tuntuu jokaisen ihmismäisen olennon harteilla.

Kun katson itseäni peiliin, en näe sitä suvaitsevaisuuden ihannetta, jollaisen ihmisen pitäisi olla. Persoonasta riippuen ihminen on joko armoton peto tai pelokas uhri. Eläimellisyys heijastuu ihmisen silmistä voimakkaimmin tunneryöpyssä, joka on hautunut tämän säälittävän olennon sisällä. Ihminen on pilakuva Jumalasta, joka loi ihmisen itsensä kuvajaiseksi. Sellainen positiivisuus on tuhoksi eikä ihmiskunta voi siltä enää pelastua. Tuomittu mikä tuomittu.

Pupillini ovat kaventuneet pelosta. Se, mitä ulkopuolella riehuva peto tekee ja tuhoaa, osoittaa mitä tapahtuu kun liiallinen tieto lisää tuskaa. Tieto siitä, että on hyljeksitty. Tieto siitä, että ei kelpaa kenellekään. Tai tieto siitä, että maailma kaatuu päälle. Se syö ihmisraukkaa sisältä kasvattaen sisäistä hirviötä. Hirviötä, joka näyttää pahan olonsa kamalimmalla tavalla - tappamalla.

Uhrit kiljuvat ja huutavat apua, kunnes ääni syöpyy ikuisena kirouksena ihmisen huulille yhden laukauksen sinetöimänä. Joukkohysteria kasvattaa eläimellistä kuolemanpelkoa uhrilaumassa, kun kauriit juoksevat karkuun yksinäistä saalistavaa sutta. Sydän pumppaa verta elimistöön kuin tietäen viimeisten minuuttiensa määrän. Keuhkot eivät enää toimi pakokauhun painon alla. Aivot huutavat viestiä koko kehoon: "Pakene, pelasta itsesi!".

Kuolemaa enteilevät äänet lähentyvät aseen laukausten saattelemina. Minä itken tietämättäni inhoten sitä, kuinka julma maailma on. Ihmisten ruumiit lyyhistyvät vessan ovea vasten. Ikkunoita särkyy ja lasinsirujen viiltelystä huolimatta kauriit yrittävät paeta. Kuoleman läheisyys on käsin kosketeltavaa.

Susi tekee säälimättä tiensä lattialla verestä makaavien ruumiiden yli käsi edeten kohti vessan kahvaa. Tyypillinen paikka tappaa itsensä, kun omatunto tulee vastaan. Kuolleena seuraukset ovat lievemmät - kuollut ei ajattele enää tekojansa. Laukaus päähän kuintekin satuttaa niin fyysisesti kuin henkisesti. Näin ei olisi tarvinnut käydä.

Peto saapuu vessaan ase kohotettuna. Huomaan hänen katseessaan sen raivon, jonka jokainen kuollut on saanut nähdä viimeisenä näkemänään. Pedon raivon alta huomaan alemmuuden ja surun, joka on ollut osasyynä siihen, mitä hän on tehnyt. Hänen silmänsä kuitenkin heijastavat sitä ihmisyyttä, joka hänen kehoaan ja mieltään oli joskus hallinnut. (c) Jenny Rantanen
Susi ei ollut odottanut näkevänsä ketään omassa tulevassa kryptassaan. Hän kavahtaa ja minä itken. Itken, mutta en sano sanaakaan. Haluan pitää viimeisinä sanoininani minä rakastan sinua, jotka sanoin aamulla vanhemmilleni. En halua kuolla häntä koipien välissä perääntyvänä uhrina.
Hän tekee viimeisen murhansa ennen omaa häpeätappoansa. Ase on yhtä rujo kuin itse peto. En halua nähdä, kun hänen sormensa painavat liipaisimen pohjaan tehden vakuuden siitä, että minä kuolen hänen pahan olonsa vankina. On täysin selvää, että ihminen on eläin.

I'll stop the whole world, I'll stop the whole world
From turning into a monster and eating us alive
Don't you ever wonder how we survive?
Now that you're gone, the world is ours

This mirror is no use to me my reflection is all that I see

Vietin Kauniskalliolla viikonloppua (9. - 11.9.) opettelemassa isostelua ja lauantai-iltana saunojen aikaan päätin lähteä miun kaverin kanssa kuvailemaan luontoa seuraillen sitä polkua, jolla oli ollut aikaisemmin sinä päivänä erilaisia rasteja. Luonto on kyllä älyttömän rentouttava ja vapauttava paikka. ♥ Aikaisemmin sillä viikolla olin saanut Kirkon Ulkomaanavulta postia koskien Lusikkaliikettä. Pitäisi vain keksiä paikka, mihin sen lusikan nyt piilottaisi... Ruokolahden kirkonmäellä kun sellainen jo on.

Ja hei, ilouutisia, pääsen yrittämään kitarointia itsekseni kotona. Iskä kävi eilen viemässä äitin vanhan kitaran Lappeenrantaan huoltoon ja siihen laitettiin uudet kielet sekä viritettiin. Tähän olisi joskus pyrkimys. :- D

I'll stop the whole world

Viikonloppu Etelä-Pohjanmaalla on nyt takana ja se näkyy myös kameran muistikortista. (: Tosin tällä hetkellä on semmoset fiilikset että olis vaan pitänyt jäädä maalle ja erakoitua sinne koska miun mieliala ei ole mitenkään kovin korkealla jostakin syystä - en oo itekkään päässyt perille mikä mukamas miun elämässä nyt mättää. :- O Muttajuu, tykkään kyllä siitä että sain vihdoin varattua parturiajan Ruokolettiin kello 15:30 eli ehdin aivan hyvin varmasti vielä torstai-iltana treeneihin. Jotenkin tuntuu siltä, että miusta on tullut treeniaddikti...


Ensimmäiset kuvat kuva-albumiin asti ovat kotoa ja siitä kaikki muut ovat Pohjanmaalta. Auringonlaskukuva on kylläkin Mikkelin suunnalta Lietvedeltä. (:

Rebirthing now

 

Miulla on kauhea ikävä Norjaa. >: Tahdon päästä sinne takaisin mahdollisimman nopeasti ja ei olisi mikään mahdottomuus, jos joskus sinne jopa muuttaisin. Rakastan vain niin paljon tuollaisia jylhiä maisemia - vuoria, vesiputouksia, jäätiköitä ja vuonoja. ♥ Ja myös Islantiin ja varsikin Uuteen-Seelantiin matka olisi unelmien täyttymys. Oon isänmaallinen ja rakastan Suomea, mutta samantyyppiset maisemat alkavat tympiä... 

Ja nämä kuvat tuottavat miulle katkeransuloisia fiiliksiä. Katkeruutta siitä etten ollut Norjassa niin pitkään ja tahtoisin sinne takaisin ja suloa siitä, että siellä oli niin mahtavaa. Miusta varmasti tulee luontokuvaaja ja menen kuvaamaan vuoria! Se on päätetty.

Aijuu, ja kuvat on otettu miun vanhalla järkkärillä Nikon D40:llä. (: